Blogi: Universaalissa työttömyysturvassa on koira haudattuna

Työttömyysturvan uudistamista on viime aikoina vaadittu laajalla rintamalla ja itseasiassa uudistustyöllä on kiire. Samalla on todettava, että työmarkkinajärjestöt ovat turhan laiskasti kiinnittäneet huomiota työttömyysturvan muutostarpeisiin. Kun työttömyysturvaa uudistetaan, on samassa yhteydessä uusittava myös työttömyyskassalaki.

Malliksi on esitetty universaalia työttömyysturvaa, joka käytännössä tarkoittaisi Suomessa nykyisten työttömyyskassojen lopettamista ja maksatuksen siirtymistä kokonaan Kelan hoidettavaksi. Toisin sanoen yksityinen järjestelmä kansallistettaisiin. Hieman jopa hämmästyttää, että nimenomaan porvaripuolueet ajavat järjestelmän valtiollistamista. Tässä on toinenkin paradoksi, sillä nimenomaan näiden puolueiden äänestäjät päätyisivät tämän uudistuksen maksajiksi. Tuskin työttömyysvakuutusmaksuja (nykyisellään työnantajalla ja työntekijällä 1,9%) enää korotettaisiin, jolloin rahoitus haettaisiin verotuloista. Toinen suuri maksajaryhmä olisivat pienituloiset, joiden ei kannata ansiosidonnaisen piiriin edes kuulua.

Lisäksi esityksen toteutuminen heikentäisi laatua palvelussa ja käsittelyajoissa, kulut kasvaisivat varmasti, työn hinta nousisi ja samalla ansiosidonnaisen ehdot heikkenisivät, päiväraha pienenisi ja sen kesto lyhenisi.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Nykyisessä kassajärjestelmässä on selviä puutteita ja vanhanaikaisuutta. Muutamalla korjausliikkeellä nämä valuviat ovat muutettavissa:

1. Kassoja on yksinkertaisesti määrällisesti liikaa ja osa niistä on liian pieniä. Tätä voidaan helposti korjata sillä, että työttömyyskassojen nykyinen jäsenalaraja 8000 vakuutetusta nostetaan 100 000 vakuutettuun. Kassalla ei siis olisi enää toimivaltuuksia, jos siinä olisi alle 100 000 jäsentä. Tavoitteena voisi olla noin viisi suurta kassaa, joita tällä hetkellä on 25. Vertailun vuoksi; työeläkeyhtiöitä on neljä.
2. Kassoilla on vain yksi tehtävä eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksaminen. Työttömyyskassoilla tulisi olla muitakin tehtäviä kuten työllistymistä edistävien palvelujen tarjoaminen ja se on kirjattava työttömyyskassalakiin.
3. Irtisanomistilanteissa saattaa kestää pahimmillaan jopa puoli vuotta, kunnes tieto irtisanottavan työttömyydestä päätyy kassan tietoon. Tiedon pitäisi olla kassojen käytettävissä heti irtisanomistilanteen tapahduttua, jolloin työttömäksi jäävä voisi hyödyntää ansiosidonnaisen lisäksi muita palveluja, kuten edellisessä kohdassa totesin.
4. Työttömyyskassat ottaisivat vastuulleen 0-3 kuukautta työttömänä olleiden palvelut TE-toimistoilta, jolloin viranomaiset voisivat palvella paremmin yli 3 kuukautta työttömänä olleita ja huolehtisivat samalla monikanavapalveluista. Tällaisella mallilla TE-toimistot voisivat keskittyä parantamaan erityisesti vaikeasti työllistyvien tilannetta. Kassat myös tuntisivat paremmin jäsentensä tarpeet ja näin ollen palvelu olisi yksilöllisempää koulutustaustasta tai tehtävätasosta riippumatta.
5. Yhdistelmävakuutuksen avulla siirretään yrittäjät ja palkansaajat saman työttömyysturvan piiriin. Näin moni nykyjärjestelmän väliinputoaja pääsisi työttömyysturvan piiriin.

Ruotsissa oli aikoinaan vireillä vastaava hanke, jonka pohjaksi tehtiin mittava selvitystyö. Hallitus halusi siirtää työttömyyskassat valtiolle, mutta varsin pian siellä tultiin siihen tulokseen, ettei siirto kannata. Suurimpana huolena oli palvelun laadun heikentyminen. Tanskassa puolestaan on otettu edellä mainittuja työllisyystoimenpiteitä käyttöön, joista on saatu jo positiivisia tuloksia vaikeasti työllistyvien aseman parantamisessa.

Myös meillä on tehty selvityksiä, mutta silmiinpistävää on se, ettei niissä ole huomioitu kassojen jäsenten näkemyksiä ollenkaan. Nykyisellään työttömyyskassojen jäsenet ovat olleet pääosin palveluihin varsin tyytyväisiä.

Työttömyysturvaa on porrastettava

Työttömyysturvaa voidaan tulevaisuudessa porrastaa, jolloin työttömyysjakson alussa työttömyysturva olisi määrällisesti suurempi ja laskisi työttömyysjakson pidentyessä. Porrastamiseen sidottaisiin kassojen ja TE-palveluiden työllistymistä edistävät palvelut sekä tiivis kontaktointi työttömänä olevaan. Onnistuessaan porrastaminen edesauttaisi työllistymistä ennenkuin työttömyysjakso pitkittyy liikaa.

Porrastus kuitenkin vaatii selkeät palvelut ja toimenpiteet eri kohdissa, jotka tällä hetkellä eivät toimi toivotulla tavalla. Viranomainen ei resurssien puutteessa pysty tarjoamaan riittävän kohdennettuja palveluja työllistymisen edistämiseksi. Siksipä esimerkiksi ammattiliitot palvelevat jäseniään monipuolisilla urapalveluilla, joilla edistetään jäsenten työllistymistä.

Työttömyyskassojen roolia on monipuolistettava, siihen on jo kaikki edellytykset ja keinot olemassa. Perusluonteeltaan toimivaa järjestelmää terveessä kilpailutilanteessa ei voi tuhota kuin kerran. Ja universaalia työttömyysturvaa koskeva suurin kysymys on edelleen avoin; mistä rahat? Niin hyväuskoinen ei kannata olla, että uskoisi poliitikkojen syytävän satoja miljoonia lisää työttömyysturvaan, etenkään, kun niitä rahoja ei ole edes olemassa. Vaikuttaa siltä, että työttömyysturvan uudistamista ajavat tahot ovat liikkeellä ketunhäntä kainalossa.

Tällä viikolla Elinkeinoelämän Keskusliitto EK kertoi muuttaneensa kantaansa ja kannattavansa ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksamista kaikille. Oikeudenmukaisuuden puolesta liputtavilla poliitikoilla ja organisaatioilla taitaa kuitenkin olla tasan yksi tavoite: perimmäinen ajatus on leikata ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasoa ja kestoa.

Jokaisella on nykyisellään mahdollisuus liittyä työttömyyskassoihin ja jopa kilpailuttaa kassoja. Totta on, ettei tämä tieto ole tavoittanut riittävästi esimerkiksi nuoria, mutta tähänkin löytyy keinoja, jos tahtoa on.

Kuluneilla hallituskausilla on soteuudistuksen yhteydessä peräänkuulutettu valinnanvapautta ja korostettu, että se kuuluu ihmiselle itselleen. Nyt ilmeisesti ollaan tilanteessa, jossa työttömyysturvan osalta valinnanvapautta ei enää yksilölle anneta?

Lue myös:
Blogi: Puhkeaako YTK-kassan kupla?
Blogi: Työttömyyskassan jäsenet maksavat itse oman työttömyysturvansa