Ailahteleva maailmantilanne lisää epävarmuutta, eikä työelämässäkään säästytä tuulisilta ajoilta. Epävarmuus voi kuitenkin olla samanaikaisesti sekä mörkö että voimavara.

Koronapandemia, Ukrainan sota, energiakriisi, laskeva taloussuhdanne, huonot uutiset maailmalta. Käsi pystyyn, jos viime vuosina jokin edellä mainituista on hieman ahdistanut? Globaalia epävarmuuden tunnetta mittaava World Uncertainty Index saavutti kaikkien aikojen huippulukemansa alkuvuoden 2020 aikana, eikä maailma ole nyt, neljä vuotta myöhemmin, sen stabiilimpi. Epävarmuudesta onkin tullut myös työelämässä mörkö, jota vältellään niin yritysten strategioissa kuin johtoryhmien pöytien äärellä.

Vaikka epävarmuus on arjessamme läsnä ehkä enemmän kuin koskaan, sen voi kääntää myös mahdollisuudeksi. Näin uskoo liikkeenjohtaja ja strategiammattilainen Petteri Lillberg. Lillbergin mukaan epävarmuus on ennen kaikkea mahdollisuus, joka voi toimia henkilökohtaisen uudistumisen moottorina. Lillberg kiinnostui koronapandemian jälkimainingeissa epävarmuuden mahdollisuuksista niin, että hän kirjoitti aiheesta Epävarmuus – mikä mahdollisuus! -nimeä kantavan kirjan.

– Ennen kuin aletaan puhua epävarmuudesta mahdollisuutena, on hyvä muistuttaa epävarmuuden pimeästä puolesta. Jatkuvan olotilana se tutkimusten mukaan pienentää meidän kognitiivisia kykyjämme ja tekee hyvien päätösten teon vaikeammaksi. Toisaalta epävarmuus voi saada meidät myös toimimaan ja kurottautumaan kohti uusia mahdollisuuksia. Jos tiedetään aina, mitä seuraavalla viikolla tapahtuu ja tavoitellaan vain varmoja asioita, lopputulemana voi olla valtava aukko suhteessa siihen mitä oikeasti pystyttäisiin saavuttamaan, Lillberg sanoo.

Lillbergin mielestä sama pätee sekä yrityksiin että yksilöihin.

– Jos sekä prosessi että lopputulema ovat aina tiedossa, meiltä voi jäädä valtava määrä potentiaalia käyttämättä. Esimerkiksi koronavuonna, kun selkeät prosessit yhtäkkiä puuttuivatkin, moni koki yllättävää vapautumisen tunnetta. Tällaisessa tilanteessa voi syntyä hienoja oivalluksia, sekä yritys- että yksilötasolla, hän sanoo.

Epävarmuuden sietokyky on yksilöllistä

Epävarmuutta on monenlaista, ja jokainen sietää epävarmuutta omalla tavallaan. Toisilla kynnys kestää sitä on yksinkertaisesti pienempi kuin toisilla.

– Jos epävarma tilanne heilahtaa tämän kynnyksen yli, meillä on taipumus joko stressaantua tai yrittää vähentää epävarmuutta merkittävästi. Mutta jos epävarmuus pysyy tämän kynnyksen alapuolella, tilanne voi olla hedelmällinen. Epävarmuus ei tällöin tarkoita, että näkymä edessäpäin olisi sumea, vaan sitä, että edessä voi siintää lukuisia eri vaihtoehtoja, Lillberg sanoo. 

”Osalle epävarmuus avaa mahdollisuuksien maailman. Tämä porukka alkaa tehdä asioita nopeammin ja enemmän.”

Hän muistuttaa, että epävarmoina aikoina moni alkaa toimia aiempaa määrätietoisemmin.

– Meillä on kaksi ihmistyyppiä: osalle epävarmuus avaa eräänlaisen mahdollisuuksien maailman. Tämä porukka alkaa tehdä asioita nopeammin ja enemmän. Osa meistä taas lamaantuu. Sekin on aivan luonnollinen reaktio.

Lillbergin mielestä viimeaikaiset kriisit ovat siirtäneet monen ensimmäiseksi mainittuun ryhmään, jossa muutoksiin suhtaudutaan samalla rationaalisesti.

– Moni alkoi esimerkiksi koronakriisin iskiessä tehdä päätöspäiväkirjaa. He kirjasivat ehkä exceliin tai muistikirjaan, mitä päätöksiä milloinkin tuli tehtyä.

Kokeile kirjata ylös päätöksiä

Juuri omien päätösten kirjaaminen ylös voi olla Lillbergin mukaan apuna epävarmoina aikoina.

– Tällöin päätökset on helppo nähdä, ja päiväkirjamaisista merkinnöistä voi myöhemmin tarkistaa, milloin mitäkin on tehty. Epävarmuus antaa tavallaan luvan kyseenalaistaa ne päätökset, joita on aiemmin tehty. Työntekijälle se voi olla vapauttavaa, etenkin silloin, jos työelämä tuntuu kulkevan kuin juna eteenpäin. Epävarmuus tavallaan pakottaa kysymään, ollaanko oikeassa vaunussa, Lillberg sanoo.

Varmoissa ajoissa on Lillbergin mukaan myös vaaranpaikkansa.

– Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa asioita tehdään tietyllä tapaa siksi, että niin on aina tehty.

Muuta epävarmuus mahdollisuudeksi

Miten epävarmuuden sitten voi muuttaa mahdollisuuksiksi, jos kriisitilanteessa tekee mieli vaihtaa siilipuolustusasentoon? Lillberg jakaa muutaman käytännön vinkin:

– Tärkeintä on muistaa, että jokainen on itse itsensä paras matkakumppani. Itsetuntemusta ja itsereflektiota kannattaa harjoittaa. Arkea ja työtä ei kannata vain suorittaa, vaan välillä on hyvä pysähtyä ja pohtia omia tuntemuksiaan ja tavoitteitaan.

Itsetuntemuksen lisäksi Lillberg korostaa tukiverkoston merkitystä. Sosiaalisilla suhteilla on väliä. 

– Oma tukiverkosto kannattaa koostaa mahdollisimman monenlaisista ihmisistä. Sekä töissä että töiden ulkopuolella on hyvä aktiivisesti rakentaa sellaista verkostoa, jossa kaikki eivät ole täysin samanmielisiä vaan pakottavat pohtimaan asioita kenties uusista näkökulmista, Lillberg jatkaa. 

Kolmanneksi Lillberg korostaa tulevaisuustaitoja. Niiden merkityksen lisääntymisestä hän kertoo iloitsevansa.

– Aiemmin erilaiset tulevaisuuskoulutukset olivat lähinnä hallitusten ja johtoryhmien käsissä. Koronapandemian jälkeen on ymmärretty, että tulevaisuustaidot ovat yrityselämän kansalaistaitoja, ja että jokaisen oikeus ja velvollisuus on oppia näitä taitoja.

Anna tilaa muutokselle

Lisäksi Lillberg muistuttaa, että työelämässä ihmisille täytyy antaa tilaa muuttua.

– Meidän on helppo lokeroida toisiamme ja työtehtäviä, ja lokerointi ehkä näyttää excelissäkin hyvältä. Meidän kannattaisi kuitenkin kohdata toisemme avoimin mielin. Tällöin itsessäänkin voi alkaa nähdä erilaisia asioita.

Epävarmuuden muuttaminen vahvuudeksi ei ole kuitenkaan taikatemppu, jonka voisi toteuttaa yhden koulutuspäivän tai viikonloppuretriitin aikana.

– Kyseessä on pitkä prosessi, johon tarvitaan sekä esihenkilöä ja johtajia, jotka luovat tälle puitteet. Loput jokaisen tulee hoksata itse, kokemuksen kautta. Kummankin, sekä työnantajan että työntekijän, tehtäväksi jää korottaa hieman sitä kynnystä, jonka toisella puolen epävarmuus tuntuu hieman epämukavalta, Lillberg kiteyttää.

Teksti: Pi Mäkilä | Kuvitus: Samuli Siirala

Juttu julkaistu Tradenomi-lehdessä 3/2024. Lue uusin Tradenomi-lehti täällä!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös

Mielekäs työelämä – työpaikoilla tarvitaan tekoja mielenterveyden tukemiseksi

Näin selviät marraskuun pimeydestä

Muutosneuvottelut työpaikalla - mitä on hyvä tietää?