Sivistynyt työyhteisö kehittää työtä aidossa vuoropuhelussa, johon kaikki pääsevät mukaan.

Minna Mattila-Aalto on hybridiyrittäjä ja toimii tutkimus- ja kehittämispäällikkönä TTS Työtehoseurassa. Hän on erilaisten työtehtävien ja kehityshankkeiden myötä nähnyt suomalaisen työelämän muutoksia jo kolmella vuosikymmenellä.

– Työelämä on muuttunut paljon 90-luvulta lähtien. Eniten muutosta on tuonut digitalisaatio, jonka myötä voimme vaikuttaa ja olla yhteydessä suuriin määriin ihmisiä. Toinen suuri muutos on työssä lisääntynyt kiire. Kaikki todellakin tapahtuu entistä nopeammin. Kolmas muutos on töiden monialaisuuden lisääntyminen. Tradenomit ovat tästä hyvä esimerkki. He ovat perehtyneet moniin asioihin ja heiltä myös odotetaan yhä monipuolisempia taitoja, Mattila-Aalto sanoo.

Työelämä suosii hänen mukaansa nopealiikkeisiä, ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. Huolestuttavaa on se, että uupuneiden ja ahdistuslääkkeiden käyttäjien määrä nousee samaan tahtiin kuin sosiaaliset ja tehokkuusvaatimukset kasvavat.

Työ ja ongelmat ovat erilaisia eri paikoissa

Mattila-Aalto on havainnut, että työpaikan ongelmat nähdään usein kahdella eri tasolla.

– Ensinnä on johdon tulokseen ja tehokkuuteen liittyvät strategiset ongelmat, toisena sitten arjen työntekoa haittaavat ongelmat. Työpaikan kehittämispäivässä voidaan kysyä työntekijöiltä, mitä kehitysideoita heillä on. Mutta jotenkin arkitason ideat usein vaan vähitellen sulavat ja häviävät ilmaan. Samaan aikaan ihmiset voivat tahkota kuukausien ajan vaikkapa toimimattoman it-järjestelmän kanssa.

Kun ”isot” strategiset ongelmat nähdään tärkeinä, arjen pienet ongelmat jäävät helposti ratkomatta.

– Kun ”isot” strategiset ongelmat nähdään tärkeinä, arjen pienet ongelmat jäävät helposti ratkomatta. On kuitenkin yhteinen etu, että puutumme työn epäkohtiin ajoissa ja koko yhteisön voimin, koska työpaikoille ei ole tarjolla muita keinoja työn vinoumien korjaamiseen.

– Olisi tärkeää myös ymmärtää, että työ ja ongelmat ovat eri näköisiä eri paikoista. Siksi kaikkien pitäisi päästä mukaan kertomaan, mikä näyttää minun näkökulmastani ongelmalta. Jos ei katsota koko organisaation systeemiä, voidaan käyttää paljon energiaa väärien ongelmien ratkaisuun. Työpaikoilla tulisi suunnitella keinot, joilla kaikilta saataisiin kerättyä tietoa, kokemusta ja näkökulmia työskentelyn kehittämiseksi.

Rohkeasti mukaan kantamaan vastuuta

Mattila-Aalto toivoo aktiivisuutta myös työntekijöiltä. Psykologien mukaan ihmisellä on taipumus väistää ongelmia, sillä jos näemme itsemme osana ongelmaa, tunnemme siitä häpeää tai syyllisyyttä. Siksi syytämme mieluummin olosuhteita tai muita ihmisiä.

Ongelmien esiin tuominen on sekä yhteisön että meidän jokaisen vastuulla.

– Meidän pitäisi kuitenkin nähdä rohkeasti itsemme osana ongelmaa, sillä muuten ei synny aitoa vuorovaikutusta. Ongelmien esiin tuominen on sekä yhteisön että meidän jokaisen vastuulla. Vain silloin sitoudumme etsimään yhdessä ratkaisuja pulmiin.

– Usein valitetaan määräilevistä johtajista, mutta samaan aikaan annetaan käskyvalta ja vastuu jollekin muulle, yleensä juuri johtajalle. Samoin voidaan ylläpitää sisäänrakennettuja sääntöjä siitä, kenellä työyhteisössä on pätevin näkökulma. Erilaisiin työryhmiin valitaan kerta toisensa jälkeen samat tyypit. Silloin usein sivuutetaan ne ihmiset, jotka ovat kyynärpäitä myöten sisällä arjen työssä ja joilla olisi aitoa tietoa asioista.

– Tärkeää olisikin ensin pysähtyä miettimään, keiden kehittämisessä pitää kulloinkin olla mukana. Albert Einstein sen jo sanoi: ”Vanhoilla menettelyillä ei pysty tuottamaan uusia ratkaisuja.”

Mattila-Aalto painottaa sitä, että keskustelulle ja ihmisten kohtaamiselle pitää myös varata aikaa. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus olla läsnä, eikä vain kiitää tehtävästä toiseen.

Mitä on työelämäsivistys?

Työelämäsivistys on asia, jota Mattila-Aalto peräänkuuluttaa työpaikoille.

– Sivistys-sanalla on hieman huono kaiku, kuin se tarkoittaisi ylhäältä sanelemista. Sivistykseen kuitenkin kuuluu paitsi tiedollinen ulottuvuus, myös niin sanottu sydämen sivistys. Se tarkoittaa sitä asennetta, jolla me kohtaamme muut, miten arvokkaana pidämme ihmistä ihmisenä ja miten otamme itsestämme ja toisista vastuuta.

Työelämässä sivistys tarkoittaa sitä, että ihminen ymmärtää oman paikkansa työn kokonaisuudessa, ottaa vastuuta ja pitää huolta työympäristöstä. Ihmiset ovat osa työympäristöä ja luovat sen yhdessä.

Mattila-Aalto kertoo silmiä avaavan esimerkin työntekijästä, joka työskenteli asiakaspalvelussa. Työntekijä kohteli aivan jokaista asiakasta samalla tavalla, riippumatta siitä, oliko asiakkaana johtaja vai laitapuolen kulkija. Hän piti myös huolen siitä, ettei kukaan ohittanut toisia. Hän käsitteli rauhallisen ystävällisesti jokaisen asian vuorollaan siinä järjestyksessä, kun ne hänelle tulivat.

– Entäpä jos työpaikalla pystyttäisiin kohtaamaan jokainen ihminen, työntekijä tai asiakas, samalla tavalla? Voitaisiinko työpaikalla purkaa ajattelu, että joku ihminen on asiansa kanssa tärkeämpi kuin toinen?

– Nyt elämme vielä maailmassa, jossa etsitään helppoja ja nopeita ratkaisuja. Kun on hätä, otamme esiin esimerkiksi nopean, yksittäiseen asiaan perehdyttävän koulutuksen. Sitäkin toki tarvitaan. Mutta meillä on jo riittävästi kokemusta siitä, että nopeilla ja helpoilla ratkaisuilla ei päästä pitkälle. Tarvitsemme tarkemmin koko organisaatiosysteemiin katsovia ja enemmän kaikki mukaan ottavia juttuja. Toimivampaa on, kun ihmiset itse tuovat työhön jotain omaa.

Mattila-Aalto on kuitenkin toiveikas työelämän tulevaisuuden suhteen. Erityisesti nuorissa työntekijöissä näkyy se, että he jo lähtökohtaisesti odottavat tasa-arvoista kohtelua työpaikalla.

– Nyt on paljon virtauksia siitä ajatuksesta, että ihmisiä tasa-arvoisesti mukaan ottamalla ja arvostamalla voidaan saavuttaa parempaa työelämää. Tätä työelämässämme tarvitaan ja tätä myös halutaan.

Asiantuntija: Tutkimus- ja kehittämispäällikkö Minna Mattila-Aalto, TTS Työtehoseura. Minna Mattila-Aalto on koulutukseltaan työelämän vuorovaikutuksen sosiologiaan erikoistunut valtio-
tieteiden tohtori ja työn kehittämisen maisteri. Häneltä on vastikään ilmestynyt kirja Työelämän uudistumisen esteet.

Teksti: Tarja Sinervo

Artikkeli on julkaistu Tradenomi-lehdessä 3/2021. Lue koko Tradenomi-lehti täältä.