Kuuntele, kehu, kannusta – mitä millenniaalit toivovat johtamiselta?

Millenniaalit haluavat innostavia töitä, tunnustusta tehdystä ja vilkasta ajatustenvaihtoa esimieheltään ja työyhteisöltään. Päivän sana on yksilöllinen.

Iida Mikkolalla, 25, on takanaan kuutisen viikkoa töitä WSOY:n kirjakustantamossa Barona Luovan kautta. Kesällä Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta tradenomiksi valmistunut Mikkola tekee viestintäassistentin töitä. Tehtävät vaihtelevat sosiaalisen median asiakaspalvelukyselyihin vastaamisesta arvostelukappaleiden postittamiseen medialle ja vaikuttajille.

Vastaus kysymykseen merkittävistä asioista työssä ja työyhteisössä tulee nopeasti. Kuppikuntien sijaan Mikkola kaipaa asioiden avointa jakamista ja rehtiä työnjakoa tiimissä.

– Itse työnkuvan ja alan pitää kiinnostaa, vaikka todellisuuden näkee vasta, kun ollut töissä jo jonkin aikaa. Vasta uran alussa olevana kaipaan vahvaa perehdyttämistä ja oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia. Myös avoin ja kannustava ilmapiiri ja kiitoskulttuuri sekä reilu ja tasa-arvoinen työnjako ovat minulle tärkeitä. Ne vaikuttavat viihtyvyyteen, Mikkola sanoo.

Hän edustaa millenniaalien sukupolvea, joka kattaa vuosina 1981–1996 syntyneet.

Pöydän toisella puolella istuu Mikkolan esimies, markkinointi- ja viestintäjohtaja Reetta Miettinen. Hän on alansa konkari.

– Tähän me pyrimme, mutta ei se aina helppoa ole. Intohimotyössä on suuria persoonia, ja välillä tulee kipinää. Ihmiset haluavat palautetta ja kiitosta ihan eri tavoin – yksi paljon, ja toinen ei välitä siitä yhtään. Yleisesti millenniaaleilla korostuu reilu meininki, kun vanhemmat ovat tottuneet vähän hierakkisempaan. Meillä on todella matala hierarkia, kuka vaan voi mennä toimitusjohtajan luokse puhumaan.

Ei vain työkavereita, vaan ihmisiä

Mikkola sanoo, että hänen tähänastinen työkokemuksensa vastaa Miettisen pohdintoja.

– Koska nuorella on painetta onnistua, perehdyttäminen ja palaute ovat tärkeitä, hän korostaa.

Miettinen tarttuu työssä oppimiseen. Hän uskoo, että työn oppii tekemällä töitä, ja vuodessa oppii ymmärtämään WSOY:n ja sen kahden muun kirjaperheen, Tammen ja Johnny Knigan, tapaa tehdä viestintää ja markkinointia.

Mikkola nyökyttelee – asiasta on puhuttu. Hän kokee saaneensa riittävästi apua päästäkseen vauhtiin.

– Ensimmäisinä päivinä työkaverit näyttivät, miten asioita hoidetaan ja ohjelmistot toimivat. He sanovat koko ajan, että kysy, jos tarvitset apua, Mikkola sanoo.

Kuten Mikkola jo mainitsi, hän arvostaa avoimuutta. Se on myös sitä, että työkaverien kanssa voi jutella muustakin kuin työasioista. Hän on kuullut jo monien tarinat WSOY:llä työskentelemisestä. Kollegoita on kiinnostanut hänen viihtymisensä.

– On se niin, että mitä parempi ilmapiiri, sitä paremmin ihmiset viihtyvät töissä ja sitä paremmin he tekevät töitä, Miettinen vahvistaa.

Haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun hänen kännykkäänsä kilahtaa viesti, ja Miettinen kipaisee toimiston puolelle. Iloiset huudahdukset kuuluvat neuvotteluhuoneeseen asti.

– Tunteiden näyttäminen työyhteisössä on hyvä asia, Mikkola sanoo.

Lisää palautetta

Perehdyttämisen jälkeen Mikkola on tarttunut töihin omatoimisesti. Mikromanageeraus olisi myrkkyä, eikä sitä ole tarvinnut kokea.

– Tuntuu, että saan koko ajan uusia tehtäviä. On hyvä, että täällä nähdään, että minulla on halua oppia.

Miettinen kertoo, että juuri tänään hän aikoo käydä asioita läpi Mikkolan kanssa.

– Kirjamessujen kanssa on riittänyt kiirettä, enkä ole antanut Iidalle vielä riittävästi palautetta. Juttelemme tehtävistä ja niiden määrästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Omat vahvuudet tiimissä alkavat näkyä parin kuukauden kuluessa.

Luvassa on kirjamarkkinointiprojektien tekemistä kollegan työparina ja itsenäisiä kokonaisuuksia.

–Odotan innolla, vaikka pikkuisen jännittää, Mikkola sanoo.

Tunnustuspulasta välittämiseen

Kun peilaa Mikkolan ajatuksia tutkija, sosiologi Mikko Piispan näkemyksiin millenniaaleista ja heidän johtamisestaan, havaitsee monia samankaltaisuuksia. Piispa on kirjoittanut kirjan y-sukupolvesta eli 1980-luvulla syntyneistä millenniaaleista. Heti alkuun hän toppuuttelee.

– Millenniaaleihin liitetään paljon erilaisia ajatuksia. On rohkeutta tehdä asioita uudella tavalla, eikä työnantajaan sitouduta samalla tavalla kuin ennen. Työpaikan menettämistä pelätään, ja stressi on yleistä. Yleistäminen on kuitenkin vaikeaa, mikä on varmasti yksi syy sihen, että millenniaalien johtaminen voi tuntua vaikealta.

Esimiehen on hyvä tiedostaa, että millenniaalille on tärkeää kehittyä osaajana, mutta myös ihmisenä.

– Esimies voi ihmetellä, miksi asiantuntija haluaa palkattoman vapaan, jotta hän voi matkustaa. Että eikö raha kelpaa? Sen sijaan kannattaisi miettiä, onko vapaan antaminen mahdollista ja muita yksilöllisiä ratkaisuja. Jos luottaa, saa useimmiten enemmän takaisin, Piispa toteaa.

Millenniaaleja pidetään aktiivisina johdettavina. He tuovat ajatuksiaan esiin rohkeasti ja haluavat keskustella niistä esimiehensä ja muun työyhteisön kanssa. Piispa viittaa tutkija Susanna Kultalahteen, joka on sanonut, että millenniaaleja ei pomoteta, vaan heitä pitää valmentaa. Se näkyy siinäkin, että millenniaalit haluavat paljon palautetta työstä.

– Tutkija Raija Julkunen on puhunut työelämässä vallitsevasta tunnustusvajeesta. Ihmiset kaipaavat konkreettisia hyviä asioita ja arkipäiväisiä onnistumisia työssään, se on ihan yleinen tarve. Palaute tekee onnistumiset näkyviksi, ja millenniaaleilla tämä saattaa korostua.

Vaikka sukupolvien erilaisuus varmasti hämmentää esimiehiä, myötätunto on tärkeää.

– Millenniaalit ovat aina tehneet töitä epävarmassa horisontissa, mikä aiheuttaa huolta ja epävarmuutta.

---

Teksti: Katja Alaja
Kuva: Ville Rinne