Pitkään odotettu uudistus on liikahtamassa viimein eteenpäin, kun maan hallitus antoi lakiesityksen kilpailukieltoa koskevan lainsäädännön muuttamisesta. Uudistaminen on tarpeen, sillä viime vuosina kilpailukieltojen käyttö on riistäytynyt käsistä työmarkkinoilla.

Organisaatioiden avainhenkilöiden työsuhteiden ehtoihin keskustelu kilpailukielloista kuuluu, mutta on vaikea ymmärtää, miksi kilpailukiellot pitää ulottaa vaikkapa assistenttitehtäviin. Muu lainsäädäntö antaa selvät määräykset siitä, ettei työsuhteen päättymisen jälkeen työntekijä voi liikesalaisuuksia paljastaa uusissa tehtävissään. Siksi kilpailukieltojen holtiton käyttö vaikuttaa enemmän hätävarjelun liioittelulta ja työntekijän pakkositomiselta nykyiseen työantajaan.

Ongelma on tunnistettu erityisesti akavalaisessa kentässä ja siihen on laajalla rintamalla lähdetty hakemaan muutosta. Viime vuosina työelämää koskevan lainsäädännön uudistamishankkeet ovat osin olleet melko myrskyisiä, mutta kilpailukieltoja koskevan lainsäädännön uudistaminen on hyvä esimerkki siitä, miten sopimusyhteiskunta toimii:

1. Lainsäädäntö todetaan vanhentuneeksi tai porsaanreikien avulla sitä käytetään väärin
2. Selvitetään nykytila ja kehittämistarpeet laajasti
3. Kuullaan asiantuntijoita sekä työmarkkinaosapuolia
4. Neuvotellaan ja etsitään ratkaisuja yhdessä eri näkökulmista
5. Esitetään toimivampi ratkaisu
6. Viedään esitys maan hallituksen käsiteltäväksi
7. Hallitus vie lakiesityksen eduskunnalle hyväksyttäväksi  
8. Eduskunnan hyväksyessä, uusi laki astuu voimaan.

Muutama askel vielä muutetun kilpailukieltolainsäädännön voimaantulossa on ottamatta, mutta hyvällä tiellä ollaan.

Nykyinen käytäntö kilpailukieltojen suhteen osoitti, että muutos on tarpeen. Pitkien kilpailukieltosopimusten ulottaminen liian heppoisin perustein kaikkiin asematasoihin ja tehtäviin ovat omiaan heikentämään liikkuvuutta. Monelle kilpailukielto realisoituu kunnolla vasta, kun työpaikan vaihto on edessä. Miettisitkö itse työpaikan vaihtoa, jos tietäisit, että se tarkoittaa pahimmillaan puolen vuoden palkatonta jaksoa ja kilpailukiellon mahdollisesta rikkomisesta seuraavaa rahallista sanktiota? Kyse on enemmän pakkoavioliitosta kuin kahdenkeskeisestä, tasavertaisesta sopimuksesta.

Merkittävin muutos koskee nimenomaan korvausta. Jatkossa kilpailukieltojakson ajalta yrityksen on maksettava korvaus työntekijälle. Lakiesitys sisältää myös muita muutoksia:

• Työnantajalle tulee lakiin perustuva automaattinen korvausvelvollisuus kilpailukieltojen rajoitusajalta.
• Korvaus on 40 % palkasta silloin kun rajoitusaika on enintään 6 kuukautta
• Korvaus on 60 % palkasta silloin kun rajoitusaika on enemmän kuin 6 kuukautta. Enimmäispituus on edelleen 12 kuukautta.
• Työntekijä ja työnantaja voivat edelleen sopia korkeammasta korvauksesta.
• Työnantaja ei voi vapaasti irtisanoa tekemäänsä kilpailukieltosopimusta, vaan työnantajalle tulee irtisanomisaika. Työantajan noudatettavaksi tuleva irtisanomisaika on 1/3 työntekijän rajoitusajasta, vähintään kuitenkin 2 kk.
• Jos jotain pitää kritisoida, niin vaikea löytää hyviä perusteluja sille miksi korvaus on porrastettu tuolla tavalla. Työntekijällä on ihan sama rasite kilpailukiellon rajoitusajasta, on se sitten esimerkiksi 5 kuukautta tai 7 kuukautta. Ensimmäisessä tapauksessa korvaus on 40 prosenttia ja jälkimmäisessä 60 prosenttia.

Muutoksilla puretaan tarpeettomia esteitä työvoiman liikkuvuuden osalta ja jatkossa kilpailukieltojen käyttö kohdistuu niihin tehtäviin, johon se on alunperinkin tarkoitettu.

Lue myös:
Kuinka kauan kilpailukielto voi kestää?
Mikä on erityiisen painava syy solmia kilpailukieltosopimus?
Kilpailukieltosopimusten perusteeton käyttö saatava kuriin
Kilpailukieltosopimukset- webinaaritallenne
Tradenomien esitys kilpailukieltosopimusta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi