Naistenpäivänä ei kaivata ruusuja vaan tasa-arvoisempaa työelämää
8.3.2020
Suomea kuvaillaan usein tasa-arvon edelläkävijämaaksi. Monella saralla se onkin totta.
Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka antoi naisille äänioikeuden. Suomessa tytöt ovat aina saaneet käydä koulua ja koulutusjärjestelmämme on maailman tasa-arvoisimpia.
Silti tosiasia on edelleen se, että olemme kaukana tasa-arvosta – varsinkin työelämässä.
Juuri julkaistusta jäsentutkimuksestamme käy ilmi, että miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat kääntyneet huimaan kasvuun muutaman vuoden positiivisen kehityksen jälkeen. Mies tienaa kuukaudessa keskimäärin jopa 849 euroa enemmän kuin nainen. Miesten keskipalkka nousi edellisvuodesta noin 5,6 %, kun vastaava luku naisilla oli vain 0,42 %.
Palkkaerot ovat osittain selitettävissä esimerkiksi sillä, että miehet työllistyvät naisia useammin johtotehtäviin sekä sillä, että miehet ovat naisia useammin tulospalkkauksen piirissä. Naiset ovat myös pidempään perhevapailla, mikä vaikuttaa palkka- ja urakehitykseen.
Mutta mistä työelämän epätasa-arvon juuret aidosti kumpuavat?
Työelämä on edelleen hyvin segregoitunutta ja koulutustaso tyypillisesti periytyvää. Tyttöjä ohjataan edelleen ns. naisvaltaisille aloille ja poikia ns. miesvaltaisille aloille. Naisvaltaiset alat ovat lähes poikkeuksetta matalapalkkaisia aloja.
Työelämässä vallitsee myös edelleen olettamuksia, ennakkoluuloja ja stereotypioita, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. BBC:n mukaan 75 prosenttia miehistä ja 80 prosenttia naisista on ennakkoluuloisia naisia ja erityisesti naispuolisia asiantuntijoita kohtaan. Heihin luotetaan vasta, kun he ovat todistaneet kykynsä. Asiantuntijatehtävää hakiessa miehillä on kissan päivät: sama hakemus naisen nimellä lähetettynä sai vain kaksi yhteydenottoa, miehen nimellä seitsemäntoista. Ihmisillä on taipumus viihtyä omiensa joukossa ja esimerkiksi rekrytointitilanteissa valita itsensä kaltainen hakija.
Myös johtamisesta ajatellaan stereotyyppisesti. Vahva mies nähdään helpommin johtaja-aineksena kuin nainen. Suorapuheiset ja johtajan rooliin asettuvat naiset mielletään helposti ärsyttäviksi ja uhkaaviksi päällepäsmäreiksi.
Syy tähän kaikkeen ei suinkaan ole miesten, vaan meidän kaikkien. Syy on yhteiskunnan rakenteissa, historian painolastissa ja olettamuksissa, joista on vaikea päästä eroon. Piileviä asenteita ja ennakkoluuloja muutetaan tehokkaimmin muuttamalla rakenteita, ja siksi esimerkiksi kaavailtu perhevapaauudistus on todella tervetullut. Se pakottaa ihmiset muuttamaan ajatteluaan siitä, kenen tehtävä on jäädä kotiin lapsen kanssa ja kenen tienata leipä pöytään.
Tiedämme myös, että palkkatasa-arvoa voidaan edistää palkka-avoimuudella. Siksi on tärkeää uskaltaa puhua omasta palkastaan ja yrittää rakentaa kulttuuria, jossa työpaikallakin vertaillaan palkkoja. Tällöin selittämättömät ja epäoikeudenmukaiset palkkaerot tulevat näkyviksi ja niihin voidaan puuttua. Lisäksi meidän tulee rakentaa työpaikoille palkkausjärjestelmiä, jotka turvaavat oikeuden samaan palkkaan samasta työstä sukupuoleen katsomatta.
Näin naistenpäivänä on syytä muistaa tämä: emme tarvitse ruusuja, suklaata ja kauniita puheita – vaan tekoja tasa-arvoisen työelämän puolesta.