Paikallinen sopiminen ei etene ilman luottamusta

Selvitimme maaliskuussa jäsentemme näkemyksiä työmarkkinoiden tilanteesta ja odotuksia syksyn neuvottelukierroksesta. Virka- ja työehtosopimuksen olemassaolon näki melko tai erittäin tärkeänä lähes 91 prosenttia vastaajista. Yli puolet vastaajista (54,4%) näki työnantajan neuvotteluaseman merkittävästi parempana kuin työntekijän. Henkilöstön neuvotteluaseman näki vahvemmaksi ainoastaan 4,5 prosenttia ja tasavahvana 27 prosenttia vastaajista.

- Tulokset vahvistavat näkemyksiämme paikallisen sopimisen keskeisestä ongelmasta, jossa osapuolten neuvotteluasema on kaikkea muuta kuin tasapainossa. Sen saavuttaminen edellyttää todellista harppausta luottamuksen kasvattamisessa, muussa tapauksessa ollaan tilanteessa, jossa vahvempi osapuoli luo yksipuolisesti unelmiensa työelämän, sanoo edunvalvontajohtaja Ville-Veikko Rantamaula. - Kun puntit eivät ole tasan neuvotteluasetelmassa ja koko järjestelmä on murroksessa, parhaiten työpaikkakohtaista sopimista edistetään edelleenkin työ- ja virkaehtosopimusten avulla, Rantamaula jatkaa.

Tutkimuksen vastaajista noin 42 prosentin mielestä työlainsäädännöstä voisi poiketa pelkästään työ- tai virkaehtosopimuksella. Lisäksi lähes 40 prosenttia katsoi, että paikallisessa sopimisessa henkilöstöä pitäisi edustaa työ- tai virkaehtosopimukseen perustuva henkilöstön edustaja. Koko henkilöstön yhdessä sopijaosapuolena näkee vain vajaa 12 prosenttia vastaajista.

- Nykyisellään henkilöstöä edustaa työpaikoilla osaava ja asioista perillä oleva luottamusmies, jolla on myös mahdaatti sopia asioista oman henkilöstöryhmän puolesta, muistuttaa Rantamaula. - Jos jatkossa tästä poiketaan esimerkiksi metsä- tai teknologiateollisuudessa, on varsin mielenkiintoista nähdä, millä menettelyllä vaikkapa työaikajoustoista tai palkoista sovitaan yksilötasolla sekä koko henkilöstöryhmän osalta, Rantamaula pohtii.

Valtakunnallisella tasolla vastaajien mielestä pitäisi sopia muun muassa vuosilomista, työajasta, matka-ajan korvaamisesta, sairausloman palkallisuudesta, isyys- ja äitiysvapaan palkallisuudesta, lomarahasta, palkankorotuksista sekä minimipalkasta. Työ- tai virkaehtosopimus ja järjestäytyminen nähdään vahvasti paikallisen sopimisen mahdollistajana.

- Työpaikkatason sopimiselle nähdään vahva rooli esimerkiksi työterveyshuoltoon, osaamisen kehittämiseen sekä henkilökohtaisen palkan määräytymisperusteista sopiessa, kertoo Rantamaula. - Paikallisen sopimisen lisäämisellä ei kannata romuttaa toimivia mekanismeja, mutta sille on sijansa ja se edellyttää kaikilta osapuolilta osaamisen kasvattamista työpaikkatason sopimisesta ja määrätietoista luottamuksen rakentamista, Rantamaula summaa.