Työelämä muuttuu vauhdilla. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään omaa työuraa. Teenkö työtä, jota haluan tehdä vai pitäisikö tehdä jotain ihan muuta? Uramuotoilu voi sytyttää motivaation omaan työhön uudelleen tai johtaa uusille urille.

Monilla vuodenvaihde on otollinen aika summata mennyttä vuotta ja luodata tulevaa, muotoilla omaa työuraa. Olenko tehnyt niitä asioita, joita olen halunnut? Miten voisin tehdä enemmän niitä asioita, joita haluan tehdä? Mitä itse asiassa haluan tehdä?

Uramuotoilu on oman uran aktiivista suunnittelua, jossa käytetään luovaa ongelmanratkaisua. Uramuotoilu korostaa elämänlaajuista oppimista, kokeilemista ja työn mielekkyyttä. Uramuotoilussa käytettävät työkalut auttavat suuntamaan ja muuttamaan urapolkua erilaisissa elämänvaiheissa.

Työ on yksi merkittävimmistä hyvinvoinnin lähteistä. Siksi on tärkeää, että voi tehdä työtä, joka tuntuu omalta. Jokaisen kohdalla se tarkoittaa eri asioita. Uramuotoilu auttaa haarukoimaan vaihtoehtoja ja suuntia.

 

Uramuotoilu voi auttaa löytämään omannäköisen työn

Kun puhutaan urasta, ajatus vie helposti etenemiseen. Sitäkö minun pitäisi haluta? Edetä kuin ohjus kohti parempaa palkkaa, hienompaa titteliä ja komeampaa toimistoa. Uramuotoilu on kuitenkin eri asia kuin uraoptimointi, muistuttaa Lauri Järvilehto. Aalto-yliopiston työelämäprofessorina työskentelevä Järvilehto on kirjoittanut useamman kirjan ajattelusta, oppimisesta ja hyvinvoinnista.

– Ura-ajattelu ja uraoptimointi on vaarallista, jos se ohjaa ihmiset oman hyvinvoinnin ja työn tuloksellisuuden kannalta vääriin asioihin.

Tutkimusten mukaan uraoptimointi tai se, saako 300 euroa enemmän palkkaa on merkityksetöntä, ellei ole sitten toimeentulon rajalla.

– Sen sijaan elämän laatuun voi vaikuttaa merkittävästi, jos joutuu esimerkiksi tekemään enemmän inhoamiaan byrokratiahommia tai introverttina edustamaan paljon.

Työssä olisi siis tärkeää päästä operoimaan omilla vahvuuksillaan. Mahdollisuus toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita työssä on merkittävä hyvinvoinnin lähde.

– Mitä enemmän siihen on mahdollisuutta, sitä enemmän ihminen kokee työn antoisuutta, Järvilehto sanoo.

– Parempi palkka ja tittelin tavoittelu, niiden pitäisi enemmän olla tavoitteita, jotka seuraavat siitä, että pystyy parantamaan omaa arvon tuottoa.

Arvon tuotto on se, missä ihmisen kiinnostuksen kohteet kohtaavat maailman tarpeet. Kokonaishyvinvoinnin kannalta on tärkeää tunnistaa omat intressit ja ymmärtää, miten niillä pystyy tuottamaan yritykselle tai organisaatiolle lisäarvoa.

 

Mikä työssä palkitsee tai kuormittaa?

Tyytymättömyys omaan työhön voi kummuta myös sellaisista syistä, joihin ei aina itse pysty vaikuttamaan. On tärkeää tunnistaa, mistä tyytymättömyys kumpuaa ja voiko siihen itse vaikuttaa. Järvilehdon mukaan työtyytyväisyys on korkeampi niillä, jotka tekevät paljon töitä.

– Burn out ja uupuminen, niiden juuri ei ole useinkaan työmäärä. Ihmisiä kuormittaa työn epämääräisyys. Etenkin suurissa, byrokraattisissa organisaatioissa, jos pääfokus on enemmän virheen estämisessä kuin aikaan saamisessa, syntyy rakenteita, joiden takia ihmiset joutuvat tekemään paljon epätyötä tai näennäistyötä.

Epätyön tekeminen on kaikkien asianosaisten ajanhaaskausta.

Aikaansaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se on yksi työhyvinvoinnin lähteistä. Tietotyössä aikaansaamista on välillä kuitenkin vaikea hahmottaa. Siksi onkin tärkeää välillä sanottaa ihan itselleen, mitä päivän aikana on tehnyt.

 

 

Mistä työn merkityksellisyys syntyy?

Työn merkityksellisyydestä on puhuttu viime vuosina paljon. Järvilehto kuitenkin varoittaa merkityksellisyyden vaaroista.

– Siitä tulee helposti maailmaa syleilevä tekijä.

Järvilehto lähestyykin merkityksellisyyttä sisäisen motivaation ja itsemääräytymisteorian kautta. Siinä on kolme tekijää: autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Merkityksellisyyttä ja sisäistä motivaatiota paljon tutkinut Frank Martela on lisännyt vielä neljännen tekijän eli hyvän tekemisen toisille.

– Omaa tyytyväisyyttä työhön voi lisätä kaikkien näiden faktoreiden kautta, Järvilehto sanoo.

Autonomialla on iso merkitys.

– Jos autonomiaa ei ole, ihminen voi huonosti. Mutta jos sitä on maksimaalisesti ihminen ei ymmärrä, mitä häneltä halutaan. Siinä eivät liukuvat työajat ja etätyömahdollisuus auta, jos ei tajua, miksi teen tätä työtä, mitä multa oletetaan.

 

Miten löytää oma kutsumus?

Enemmän kuin palkan tai statuksen näkökulmasta, omaa työtä kannattaa miettiä siltä kannalta, mitä työ itsessään antaa. Mistä saan flown kokemuksia? Mikä palkitsee?

Yleensä se liittyy omien vahvuuksien käyttämiseen. Järvilehdon kehittämä kutsumuskartta auttaa hahmottamaan, onko kiinnostunut esimerkiksi hallinnollisesta vai sosiaalisesta toiminnasta. Pisteyttämällä intressejään, näkee, pääseekö työssään toteuttamaan esimerkiksi ajatustyöstä tarpeeksi. Kutsumuksia eli tapoja toteuttaa itseään voi olla lukematon määrä.

Omaa työtä voi peilata myös listaamalla antikutsumuksia. Mitkä nykyisissä työtehtävissä on sellaisia, joissa en ole elementissäni? Olisiko niiden määrää mahdollista vähentää?

– Aina on myös töitä, jotka eivät palkitse tai ole mielekkäitä. Niiden kanssa pitää pystyä elämään, Järvilehto muistuttaa. 

Seuraava askel on mikromuutokset. Miten voisi vaikuttaa yhteen listatuista intresseistä?

Niillekin, joille intressien hahmottaminen on vaikeaa, Järvilehdolla on antaa työkalu.

– Kaikille on tervettä kokeilla uutta. Jos ei tiedä, mitä haluaisi tehdä, sitten kannattaa kokeilla kaikkea.

Kokeiluista voi muotoutua sellainen reitti, jota ei olisi uraa suunnitellessa edes voinut tullut ajatelleeksi.

---

Kokeile kutsumuskarttaa

• Kirjaa A4-paperille allekkain aktiviteetit, jotka kiinnostavat sinua.
• Pisteytä aktiviteetit asteikolla 1–3. Anna ykkönen niille, joita et saa tehdä yhtään. Pisteytä kakkosella ne aktiviteetit, joita jo teet, mutta tekisit mieluusti lisää. Kolmosen asioita saat tehdä niin paljon kuin haluat.
• Mieti, millaisessa työssä voit yhdistellä parhaiten kutsumusaktiviteettejasi.
• Kaikkea ei voi muuttaa kerralla. Kuulostele kutsumustasi rauhassa. Kokeile ja tee pieniä muutoksia.