Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen moitti kovin sanakääntein Helsingin Sanomien haastattelussa muita palkansaajakeskusjärjestöjä ja ammattiliittoja haluttomuudesta osallistua SAK:n järjestämiin poliittisiin mielenilmauksiin. Pakko todeta, että haastattelu sisälsi paljon paksua ja varsin katkeraakin puhetta.

Lehtonen viittasi haastattelussaan SAK-vetoisiin lakkoihin ja niitähän ne nimenomaan olivat. On itsestäänselvää, että kukin keskusjärjestö ja liitto tekee omat linjauksensa sekä ratkaisut toimista, joihin kulloinkin ryhdytään. Tätä taustaa vasten on hämmentävää, että Lehtonen oletti muiden palkansaajajärjestöjen mukisematta hyppäävän samaan kyytiin kuin mitä SAK:ssa oli päätetty.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Akava oli ensimmäinen - ja pitkään ainoa - keskusjärjestö, joka vei syksyllä omat ratkaisuehdotuksensa työelämäkysymyksistä pääministerille henkilökohtaisesti. Olemme suhtautuneet myönteisesti SAK:n ja sen liittojen mielenilmauksiin eri työpaikoilla, sillä hallitusohjelman työelämäkirjaukset ei meistäkään ole kannatettavia.

Helmikuun alussa akavalaiset liitot järjestivät näkyvän mielenilmauksen pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. On siis turha antaa sellaista kuvaa, etteivät korkeakoulutetut haluaisi näihin asioihin vaikuttaa tai pitäisivät muutosehdotuksia yhdentekevinä. Mutta kuten sanottua, jos yhteisiä toimia halutaan, niistä pitää sopia yhdessä. Samalla on arvioitava vaikuttamisen keinot, sillä muinoin hyväksi havaitut toimet eivät välttämättä enää nykypäivänä toimi.

Palkansaajapuolella olemme kaikki varmasti yhtä mieltä siitä, että hallitusohjelmakirjaukset ovat riemuvoitto työnantajalle. Miksipä osallistua keskusteluun tai uusien ratkaisujen hakemiseen neuvottelujen kautta, kun työnantajan edunvalvontaa hoitaa tehokkaasti istuva hallitus? Se on vuosia kestäneen, pitkän ja onnistuneen vaikuttamistyön tulos, vaikka työantajia edustavilla järjestöillä on kullakin erilaiset näkemyksensä. Minkäänlaiset toimet tai vaikuttaminen ei ole hallituksen päätä kääntänyt, mikä ei voi tulla lopulta kenellekään palkansaajapuolella yllätyksenä. Tässä tilanteessa oltaisiin joka tapauksessa, vaikka joka ainoa palkansaajajärjestö olisi mielenilmauksissa ollut mukana. Eikä tässä asiassa edes tarvitse jälkiviisastella.

Siinä Lehtonen on täysin oikeassa, että meidän on palkansaajapuolella ehdottomasti kyettävä parempaan. Syksyn neuvottelukierros on edessä ja painetta sen ympärille kertyy jatkuvasti monestakin syystä. Jos haluamme edistää palkansaajien asemaa yhtenä rintamana alati muuttuvassa toimintaympäristössä, on syytä ottaa aikaa yhteiselle pohdinnalle ja keskustelulle. Olemme avoimin mielin mukana yhteisissä keskusteluissa, joiden tavoitteena on luoda parempaa työelämää ihan meille jokaiselle. Eikä lukea näitä toiveita pelkästään median kautta.

Kuten työnantajilla, myös meillä palkansaajajärjestöillä on kaikilla omat näkemyksemme. Niiden yhteensovittaminen on taitolaji, johon tarvitaan voimaa, mutta myös niitä rintanappeja. Ja viisautta tunnistaa, milloin vaikuttamisen tueksi voimankäyttö on välttämätöntä, jotta uskottavuus ei kärsi esimerkiksi tulevaa neuvottelukierrosta ajatellen.
 

Lue myös:
Tiedote: Työmarkkinatilanne ei ratkea ilman kompromisseja
Artikkeli: Hallitusohjelma heikentää työelämän laatua
Blogi: Paikallinen sopiminen murroksessa
Blogi: Aikuiskoulutustuki ei ole rikki - tradenomeilta täystyrmäys tuen lakkauttamiselle
Blogi: Palkaton sairauslomapäivä ei ole kenenkään etu
Blogi: Määräaikainen työsuhde - avain työllistämisen ongelmiin vai jotain ihan muuta
Blogi: Vaakakupissa työrauha ja ihmisoikeudet - Hallituksen tavoite työtaisteluoikeuden rajoittamisesta uhkaa perusoikeuksia
Blogi: Onko ay-liikkeen uusjako käynnissä?
Tiedote: Työmarkkinoita kehitettävä kestävästi
Artikkeli: Hallituksen haaveena näyttää olevan työntekijän ikuinen koeaika
Tradenomien hallitusohjelmatavoitteet