Blogi: Sosiaalisten verkostojen tärkeys hyvinvoinnin ylläpitämisen tukena

Opiskelijoiden hyvinvoinnista tiedetään, että jo ennen Covid-19 pandemiaa joka kolmannes koki runsasta stressiä ja psyykkistä kuormittuneisuutta. Viime keväänä SAMOKin tuottaman tutkimuksen mukaan 53% opiskelijoista kokee etäopetuksen lisänneen stressiä ja 47% koki jaksamisen poikkeusolojen aikaan paljon tai erittäin paljon huonommaksi. Poikkeusolot jatkuvat edelleen, miten opiskelijat jaksavat? Miten me jaksamme? Nämä ovat kysymyksiä, jotka pyörivät varmasti monen mielellä ja joihin kaipaamme vastauksia.

Ihmisellä on hyvin perustavanlaatuinen tarve kuulua, olla osa yhteisöä, sekä olla yhteydessä muihin ihmisiin. Jo miettiessä ihmislajin evoluutiota voi huomata, että selviytymisen yhtenä avaimena on ollut yhdessä toimiminen sekä yhteisöllisyys. Yhdessä olo, ystävät ja ylipäätään sosiaaliset verkostot mitä meillä on käytössä ovat iso osa hyvinvoinnin tukemista. Onkin lupa hyödyntää näitä verkostoja, hakea tukea ja turvaa. On myös lupa tarjota tukea ja olla myötätuntoinen toisia kohtaan.

Sosiaalisten verkostojen tärkeys nouseekin yhä uudelleen ja uudelleen esille puhuttaessa jaksamisesta sekä hyvinvoinnista. Tuodaan esille sitä, että jaksamisen tueksi kannattaa ottaa aikaa siihen, että soittelee läheiselle ihmiselle, käy kaverin kanssa kävelyllä tai muuten viettää aikaa yhteisen harrastuksen äärellä, unohtamatta keskustelun tärkeyttä. Ongelmaksi muodostuu stigma, joka edelleen leijuu jaksamisen vaikeuksien ja mielenterveysongelmien äärellä, joka tuo haasteita siihen, että jaksamisesta keskusteltaisiin. Miten hakea siis tukea, jos siitä puhuminen on meille haastavaa stigman takia?

Omakohtaisesti tiedän, kuinka vaikeaa jaksamisesta on puhua. Olen itse kokenut joitakin vuosia takaperin loppuun palamisen. Tiedän liiankin hyvin, että kuinka vaikeaa aiheesta puhuminen on ja kuinka minua asian esille nostaminen silloin hävetti. Jälkikäteen tilannetta tarkastelleena olen kiitollinen siitä, että sain keskusteltua aiheesta sekä ystävieni että perheeni kanssa, se auttoi palautumisprosessissa merkittävästi. Haluan haastan teistä jokaisen miettimään miten voit itse vähentää stigmaa jaksamisen haasteita. Ensimmäinen askel on kysyä toisiltamme: "Mitä kuuluu?”.