Blogi: Ystävyys

Lasilliset, nauruntäyteinen peli-ilta, iltapäiväkävely puistossa, piknik rannalla… Nämä ovat minulle niitä hetkiä joihin tyypillisesti yhdistän ystävät, lämpimän ilmapiirin ja hyvät muistot. Ystävyys on itselleni arjessa kantava voima. Se tarkoittaa hyvien, mutta myös huonojen kokemusten jakamista. Etenkin nykyisessä maailman tilassa, ystävien tärkeys on korostunut. Tämä saattaa näkyä siinä, että kaipaa yhdessäoloa tai siinä, että joku muistaa kysellä kuulumisia. "Mitä kuuluu?" onkin yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joita voit ystävällesi esittää, ja samalla kun esität sen - muista myös kuunnella.

Kärsin itse joitakin vuosia sitten loppuunpalamisesta. Itse en edes huomannut asiaa aluksi; jatkoin elämääni hyvin normaaliin tapaan kahmien itselleni lisää ja lisää tekemistä, jotten joutuisi pysähtymään ja huomaamaan, että en nukkunut enää normaalisti. Lisäksi pienetkin asiat (liian pienet) saivat minut itkuiseksi ja voimattomaksi. Ystäväni huomasivat ongelmani ennen minua. Kuulin usein kysyttävän onko minulla kaikki hyvin, olenko nukkunut riittävästi tai pitäisikö minun jättää jotain pois elämästäni. Liian usein vastasin naurahduksella ja vastauksella, että kaikki on hyvin. Lopulta toteamus, että en ollut enää oma pirteä itseni ja tein liikaa töitä, sai minut purskahtamaan itkuun ja myöntämään, että olin puskenut oman jaksamiseni äärirajoille.

Toipuminen alkoi pienistä asioista, mutta isoimpana tekijänä olivat ystävät, jotka kuuntelivat. He eivät tarjonneet vinkkejä pyytämättä; kuuntelivat ja neuvoivat, kun sitä itse pyysin. On helppoa olla osana ystävyyttä, kun ihmisellä menee hyvin. Mutta hetket, jolloin ystävä käy läpi vaikeampia asioita elämässään, vaativat aitoa välittämistä. Kyllä hetkittäin varmasti myös kärsivällisyyttä, etenkin silloin kun ojennat kolmatta nessupakettia itkuiselle ystävällesi (eikä ole edes puolipäivä vielä).

Toisaalta, eikö juuri tästä ystävyydessä ole kyse? Vilpittömästä välittämisestä sekä hyvien että huonojen hetkien aikana. Itse en ota ystävyyttä itsestäänselvyytenä. Arvostan ja olen kiitollinen ihmisistä ympärilläni. Ja kun kysyn mitä kuuluu, kuuntelen. Ystävyys saattaakin välillä unohtua arjen kiireisiin, se on aivan luonnollista, mutta välillä kannattaa pysähtyä ja laittaa viestiä: Mitä kuuluu?

Pidetään toinen toisistamme huolta, niin poikkeuksellisen tilanteen aikana kuin muutenkin - ollaan ystäviä toisillemme. Ystävyys on rikkaus, joka tukee myös mielenterveyttämme, ei oteta sitä itsestäänselvyytenä. Siksi vilpitön kiitos ystävilleni - nauretaan ja itketään yhdessä taas pian!