Työelämätaidot haltuun aktiivitoiminnan kautta

Opiskeluajan aktiivitoiminnalla on usein mielikuvissa opintoja viivästyttävä vaikutus. Mielikuva ei ole varsinaisesti epätosi, sillä osa opiskelija-aktiiveista eläytyy järjestötoimintaan siinä määrin, että opintojen eteneminen jää tärkeysjärjestyksessä luottamustoimen taakse. Voin tunnustaa, että tämä on koskettanut myös itseäni: ilman järjestötoimintaa olisin varmasti valmistunut vähintään vuosi sitten. Jotain järjestötoiminnasta ja sen hyödyllisyydestä kertoo kuitenkin, että opintojen viivästymisestä huolimatta en kadu tekemiäni valintoja.

 

Vaikka opiskeluajan aktiivitoimintaan menee aikaa, on siitä huomattavia hyötyjä varsinkin käytännön työelämävalmiuksien kannalta, puhumattakaan järjestötoiminnan kautta luoduista kontakteista. Siinä missä korkeakoulujen kursseilla tehdään usein projekteihin vain suunnitelmia eikä niitä toteuteta, järjestötoimintaan osallistuessaan opiskelija pääsee projektisuunnitelmien raapustamisen lisäksi itse tekemään ja myös johtamaan projekteja alusta loppuun asti. TROL-paikallisyhdistyksien ja muiden opiskelijajärjestöjen hallituksissa monet pääsevät toteuttamaan tasoltaan tehtäviä, joita harva nuori, uransa alkuvaiheessa oleva ja työelämään juuri astunut tradenomi pääsisi vielä siinä vaiheessa tekemään: johtamaan pientä organisaatiota, vastaamaan parhaimmillaan monien tuhansien kävijöiden kokoisista tapahtumista, ideoimaan laajemmin koko toiminnan suuntaviivoja ja niin edelleen. Vaikka paikallisen ainejärjestön toiminta on lähtökohtaisesti hyvin erilaista verrattuna perinteiseen työpaikkaan, ei se poista tosiseikkaa, että järjestötoiminnassa opiskelija oppii ottamaan vastuuta todella ainutlaatuisella tavalla.

 

Koska aktiivitoiminnassa suurin osa asioista tehdään yhdessä, pääsee opiskelija järjestötaipaleensa aikana kokeilemaan erilaisia tehtäviä budjetoinnista ja lobbaamisesta kokoustamiseen ja viestintään. Aktiivitoiminnassa oppiikin paljon hyvin erityylisistä aihealueista ja joutuu myös ajoittain epämukavuusalueelleen, jossa todellinen oppiminen tapahtuu.  Myös ryhmä- ja yhteistyötaidot kehittyvät olennaisesti opiskelija-aktiivitoiminnassa, tehdäänhän opiskelijajärjestöjen hallituksissa aiemmin mainitulla tavalla paljon asioita yhdessä. Yhteistyö opiskelijakentän eri toimijoiden kesken on myöskin tiivistä, joten järjestökentällä oppii neuvottelemaan ja tulemaan toimeen niin sanotun oman porukan lisäksi eri intressiryhmien, kuten muiden koulutusalayhdistyksien, kanssa. Nämä erilaiset kohtaamiset ja muu sidosryhmätoiminta ovat ehdottomasti kehittäneet neuvottelutaitojani opiskeluaikana huomattavasti enemmän kuin aihetta käsitellyt kurssi ammattikorkeakoulussa.

 

Edellä mainittujen asioiden lisäksi järjestötoiminnassa pääsee kehittämään esiintymis-, organisointi- ja koordinointitaitoja (koordinointia erityisesti oman ajankäytön kanssa). Olen ennen liittohallitusta toiminut paikallistasolla sekä tapahtumavastaavan että puheenjohtajan tehtävissä, joissa molemmissa opin suorastaan järkyttävän paljon kunnollisen suunnittelun ja kokonaiskuvan hahmottamisen tärkeydestä: voin suoraan sanoa, että näistä opeista on ollut todella paljon hyötyä myöhemmin myös työpaikalla. Ylipäänsä opiskelijatoiminnassa on hienoa nähdä, kuinka voimakkaasti toimijat sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin ja kuinka paljon he ovat valmiita tekemään töitä niiden eteen. (Tämän jos jonkin on oltava toivottava piirre työntekijässä työnantajan näkökulmasta.)

 

Voisin jatkaa tätä luetteloa huomattavasti pidemmällekin, mutta uskon tekstin pointin tulleen jo selväksi. Kokonaisuudessaan opiskelijajärjestön hallitus on todella hyvä tilaisuus kehittää työelämässä tarvittavia taitoja ja kokeilla uudenlaisia tehtäviä. Se on myös turvallinen paikka välillä epäonnistua ja oppia virheistään, joten kenenkään ei tarvitse olla esimerkiksi kokenut myyntitykki pystyäkseen toimimaan TROL-paikallisyhdistyksen jäsenhankintavastaavana. Miksi et siis käyttäisi opiskeluaikaa parhaiten hyödyksesi ja harjoittelisi työelämätaitoja jo opiskelija-aktiivikentällä: sinäkään tuskin joudut katumaan.