VIERASKYNÄ: Matka tradenomiksi – ja miksi olla ylpeä siitä?

”Matka alkaa tästä”, näillä sanoin Turun ammattikorkeakoulu taisi itseään mainostaa vielä 2011 kun oma matkani tradenomina alkoi, vaikka mainoslause ei ehkä ole kestänyt aikaa, silti voi todeta, mikä matka siitä lähtikään. Tradenomiksi päädyin alkujaan vähän sattuman kautta, olin nuoruuden voimissani päättänyt että en lukion jälkeen kouluttaudu, vaan teen oikeita töitä ja etenen töiden kautta parempiin hommiin. Noh, pitihän sen nuoren pojanklopin tippua työttömäksi ja pohjalle, ennen kuin valkeni että hankala sitä on ilman tutkintoa mihinkään hakea. Mutta ei hätää, törmäsin sattumalta kaverini suosituksesta liiketoiminnan logistiikan koulutusohjelmaan, joka tuntui oikealta suunnalta, olihan itselläni jo nuoresta iästä huolimatta vuosien työkokemus kaupan- ja logistiikan aloilta. Tradenomi nimikkeenä ei kyllä soittanut itselle mitään kelloja, joku ekonomin tyyppinen juttu se varmaan on, taisin pohtia. Meitä tulee niin monilla eri taustoilla, että saattaa olla jopa tutun kuuloinen tilanne jollekin myös näin vuosia jälkeenpäin. Ensimmäiset päivät olivat aikamoista sekoilua johtuen siitä että koulutusohjelma oli juuri muuttanut Uudestakaupungista Turkuun, mutta silti itselle jäi heti sellainen hyvä fiilis, että kun tänne on lähdetty, nyt nautitaan kaikista laitteista mitä huvipuisto tarjoaa.

Mitäs se koulutus sitten tarjosi, ja miten tämä liittyy teemaan ylpeästi tradenomi? Jokainenhan meistä osaa istua luennoilla ja palauttaa tehtäviä, näen itselleni tulleen tutkintoylpeyden tulleen monista pienistä palasista. HOPS oli valmistumisvaiheessa aikamoista silppua, mutta tradenomihan on moniosaaja, joten siitä oli enemmän hyötyä myöhemmässä elämässä. Mitä kaikkea se silppu sitten sisälsi? Olin toiminut yrityksen hallituksen puheenjohtajana, tuutorina, yhdistyksen hallituksen sihteerinä ja puheenjohtajana, opiskellut 5 kuukautta monikansallisessa porukassa Tsekkiläisessä yliopistossa, johtanut 13.000 jäsenen valtakunnallista opiskelijaliittoa, istunut työryhmissä, harrastanut korkeakoulupolitiikkaa, tehnyt projekteja, järjestänyt tapahtumia, tehnyt tarjouspyyntöjä ja budjetteja yms. Aikaakaan ei mennyt kuin vuosi ylimääräistä tavoiteajasta. Aika harvassa tutkinnossa on latu auki tehdä ihan mitä vaan mikä sattuu kiinnostamaan, ja kehittämään itseään niin käytännönläheisesti kuin tradenomitutkinnossa. En tiedä olinko paperit kouraan saatuani vieläkään ihan varma mitä aion isona tehdä, mutta taskussa oli äärimmäisen loistavat edellytykset lähteä oppimaan asiantuntijatehtäviä työelämässä. Toki niistä sadoista, ellei tuhansista uusista ihmisistä verkostoissani ei ollut myöskään haittaa, päinvastoin. Vaikka sitä hoetaan varmasti kyllästymiseen asti, silti, verkostoitukaa! Siitä on hyötyä vuosienkin jälkeen.

Nyt katsoessa 12 vuotta taaksepäin, sitä ymmärtää paremmasta perspektiivistä tiettyjä kursseja, opintokokonaisuuksia ja asioita, joita ei välttämättä opiskeluaikana osannut arvostaa. Hauskintahan hommassa on että päädyin äärimmäisen huonolla virkamiesruotsilla ja rimaa hipoen läpäistyllä tilastotieteiden kurssilla pyörittelemään työkseni tilastoja ja numeroita, pohjoismaissa toimivaan yritykseen. Kaikkea ei tarvitse osata heti, mutta tradenomilla on valmiudet oppia. Toki itsellä jäi vielä muun lisäksi päälle ”pieni” aktiiviputki opiskeluiden jälkeen, kun päädyin tradenomien aluetoiminnan kautta valtuustoon ja hallituksen puheenjohtajaksi. Tähän meni aikaa viisi vuotta, kun muissa verrokkijärjestöissä sama homma voi olla 10–20 vuoden rutistus. Tämä kertoo että tradenomien oma yhteisö on myös sellainen, jossa on mahdollisuus tehdä mitä vaan jos motivaatiota ja tavoitteita löytyy.

Palataan vielä Tradenomeihin, ja tähän meidän yhteisöömme. Loppukädessä ei ole Tradenomiopiskelijoita ja Tradenomeja erikseen, vaan kaikki olemme samaa porukkaa. Me olemme kirjava joukko erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista, mutta silti jokin liima tuntuu pitävän tätä yhteisöä yhdessä. Yhteisössä on voimaa, ja ainakin itse olen saanut järjettömästi apua elämässäni ympärillä olevista tradenomeista. Se on uskomatonta kuinka hienoja ihmisiä tätä tutkintonimike kerää alleen. Saatan toki itse ehkä elää tietynlaisessa kuplassa, koska kaikki ympärilläni ovat äärimmäisen ylpeitä tutkinnostaan. Toivon että muillakin olisi mahdollisuus kokea tämä, ollaan siis kaikki ylpeitä tutkinnostamme, ihanan röyhkeällä tavalla. Mennään niitä erityyppisiä latuja eteenpäin, ollaan rohkeita, suunnannäyttäjiä, ongelmanratkaisijoita ja tuetaan toisiamme eteenpäin. Yhteisössä on voimaa, tradenomeissa on voimaa!

Me Tradenomeissa teemme jatkuvaa työtä tutkinnon arvostuksen ja tunnettuuden eteen, mutta tehdään sitä työtä myös yhdessä yhteisönä. Jos me emme arvosta tutkintoamme ja osaamistamme, niin silloin sitä ei tee kyllä kukaan muukaan. Ollaan ylpeästi tradenomeja, moniosaajia, suomen koulutuskentän ykköstutkinnon yhdistämä joukko! Jokaiselle tradenomille löytyy varmasti paikka tässä yhteiskunnassa, ja toivon mukaan me voimme yhteisönä olla tukena, silloin kun tuntuu että suksi ei kulje.

Tradenomiviikot huipentuvat jokavuotiseen tradenomiopiskelijoiden ykköstapahtumaan, Tradenologiaan. Olen saanut itse kunnian toimia kiertävän tapahtuman järjestävän yhdistyksen puheenjohtajana 2014 Turussa, ja mitkä kemut ne olivatkaan (vuodesta toiseen.) Pitäkää hauskaa, verkostoitukaa ja nauttikaa opiskelijaelämästä.

Näihin teksteihin ja tunnelmiin, ehkä osa tutkintoylpeydestä on myös sitä että osaa ja kehtaa kirjoittaa blogikirjoituksen yhdeltä istumalta, suunnittelematta sitä etukäteen. Mutta silloin siitä tulee henkilökohtaisempi, tämän tradenomin näköinen. Näitä pieniä supervoimia kertyy tradenomille kuin tradenomille vuosien mittaan.

Ylpeästi tradenomi
Jaakko Hyvönen
Tradenomien hallituksen puheenjohtaja.