Tiivistelmä:
- Tradenomit, SAMOK ja Insinööriliitto juhlistivat ammattikorkeakoulutuksen 30-vuotista taivaltaan Helsingissä, ja tapahtumassa käsiteltiin keskeisiä ammattikorkeakoulutuksen historiaa ja tulevaisuutta.
- Ensimmäiset ammattikorkeakoulut alkoivat toimia 1996, jolloin koulutuspoliittinen muutos mahdollisti uuden, käytännönläheisen koulutusjärjestelmän.
- AMK-koulutus perustettiin vastaamaan 1990-luvun talous- ja työttömyyshaasteisiin
- Tradenomitutkinnosta tuli suosittu, ja YAMK-tutkintonimike, eli ammattikorkeakoulun maisteri, lanseerattiin nopeasti 2000-luvun alussa.
- Ammattikorkeakoulut tuottavat vuosittain 35 000 osaajaa, ja järjestelmä on merkittävä osa Suomen koulutusjärjestelmää.
30 vuotta täyttänyttä ammattikorkeakoulutusta juhlittiin Paasitornissa Helsingissä huhtikuun puolivälissä. Millaisia virstanpylväitä ja viisauksia kolmen vuosikymmenen matkalle mahtuu?
Tradenomien, Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n ja Insinööriliitto IL ry:n järjestämässä tapahtumassa paikalla oli ilahduttavan paljon AMK-konkareita, jotka olivat rakentamassa alkuperäistä ammattikorkeakonseptia 1990-luvulla. Entinen opetusministeri Olli-Pekka Heinonen oli yksi heistä, joilla oli ”sormet savessa” kun keskiasteen opintopohjaisesta koulutuksesta haluttiin loikata eurooppalaisempaan suuntaan. Vuonna 1989 tehty koulutuspoliittinen selonteko esitti ammattikorkeakoulujen (AMK) perustamista Hollannin ja Saksan mallien mukaan.
Finlandia-talolla aikoinaan pidetty koulutuspoliittinen seminaari esitteli vision AMK-järjestelmästä, kertoi videotervehdyksen juhlaseminaarissa esittänyt Heinonen. Tavoitteena oli luoda korkeakoulujen kanssa tasaveroinen ja rinnakkainen järjestelmä.
– Ammattikorkeakouluja päätettiin lähteä kehittämään kokeilujen kautta.
Ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa 90-luvulla
Ensimmäiset 22 ammattikorkeakoulua saivat kokeiluluvan vuonna 1991. Ne eivät olleet uusia oppilaitoksia, vaan entisiä teknillisiä opistoja, kauppaopistoja ja muita opistotasoisia opinahjoja. Uutta oli niiden muodostama hallinnollinen kokonaisuus.
– Näin tehtiin rakenteellinen muutos. Uuden järjestelmän rakentajilla oli rohkeutta katsoa, millaisella rakenteella syntyy riittävän hyvää laatua.
Uuden järjestelmän rakentajilla oli rohkeutta katsoa, millaisella rakenteella syntyy riittävän hyvää laatua.
Samaan aikaan OECD:n maatutkinta oli käynnissä Suomessa ja uusi koulutuskonsepti pääsi tuoreeltaan ikään kuin stressitestiin, mistä oli paljon hyötyä. Kokeiluvaiheessa saadut kokemukset olivat rohkaisevia. Ensimmäiset vakituiset toimiluvat myönnettiin 1994, jolloin hallitus antoi eduskunnalle esityksen ammattikorkeakouluja koskevaksi laiksi. Ensimmäiset ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa vuonna 1996.
– Tarvittiin sitoutuneita, innovatiivisia ja asiaansa uskovia ihmisiä, että tähän päästiin.
Ammattikorkeakoulut vastaamaan talouslamaan ja työttömyyteen
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Heinonen ei epäröi puhua AMK-uudistuksesta harvinaisena menestystarinana.
– Se, että ajetaan läpi iso systeeminen muutos, joka onnistuu näin hyvin – se ei ole kovin yleistä, totesi monessa liemessä keitetty ex-ministeri.
Ammattikorkeakoulut näkivät päivänvalon, koska maassa uskottiin lujasti koulutukseen ja sen taloudellisiin vaikutuksiin. Korkeakoulutasoisen opetuksen laajentamista vauhdittivat myös 1990-luvun alkupuolen talouslama ja siihen liittyvä työttömyys sekä EU:n jäsenyys.
Ajan virrassa oli siis haasteita, joihin ammattikorkeakoulujen uskottiin omalta osaltaan vastaavan. Ammattikorkeakoulut nostettiin koulutusjärjestelmän hierarkiassa yliopistojen rinnalle alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Roolitus kulki siten, että yliopistoja luonnehdittiin tiedekorkeakouluiksi ja ammattikorkeakoulut olivat ei-yliopistollista korkeakoulutusta. Niiden tutkinnot olivat kuitenkin lain mukaan korkeakoulututkintoja.
Työelämään käytännönläheistä osaamista
Työelämälähtöiset ammattikorkeakoulut rakensivat identiteettiään pesäerolla korkeakoululaitoksen perinteiseen akateemisuuteen. AMK-konseptissa tavoitteena oli koulutuksen ja työelämän tiiviimpi kytkentä, mitä olikin toivottu monilla tahoilla. Koulutusremontti pyrki myös parantamaan koulutuksen kansainvälistä rinnastettavuutta sekä lyhentämään opiskeluaikoja, jotka olivat kotimaisissa yliopistoissa maailman pisimpiä (ja valmistuneet vastaavasti OECD:n vanhimpia).
Juhlatilaisuudessa puhunut Centrian rehtori–toimitusjohtaja Tapio Huttula korosti, että ammattikorkeakoulut syntyivät tarpeeseen: muutuva työelämä janosi uudenlaista, käytännönläheistä osaamista.
– Tavoitteena oli koulutuksen tason nosto, monialaisuus ja alueellisuus, listaa Huttula. Muita vaikuttavia tekijöitä olivat kilpailukyky, kasvuhakuisuus ja kansainvälisyys.
Uuden ajan talousosaajasta tuli tradenomi
Savonian rehtori–toimitusjohtaja Mervi Vidgren muisteli tilaisuudessa uusiin ammattinimikkeisiin liittyvää kädenvääntöä. Esimerkiksi vanhan merkonomitutkinnon pohjalta haluttiin ponnistaa jonnekin ihan muualle, mutta minne?
– Yksi nimiehdotus oli laureaatti. Lopulta valittiin ammattinimikkeeksi tradenomi, joka oli suuhun sopiva ja muutenkin sopiva liiketoiminnan asiantuntijoille, Vidgren kertoo.
Tradenomitutkinnosta tuli yksi uusien ammattikorkeakoulujen suosituimmista tutkinnoista. Uudistuksen myötä kielitaitovaatimuksia nostettiin, tutkintoon liitettiin työharjoittelu ja opetuksesta tehtiin korkeakoulumaisempaa ryhmätöineen ja opinnäytetöineen.
YAMK-tutkintonimike muotoon Maisteri (AMK)
Tapio Huttula ja Mervi Vidgren kertoivat, että aivan kaikki tahot eivät suinkaan huutaneet hurraata ammattikorkeakoulujen synnylle. Huttula muistelee, että aiheesta käytiin ”värikästäkin keskustelua” ja Vidgren toteaa, että koulutusuudistusta vastustettiin ja kyseenalaistettiin.
– Ammattikorkeakoulujen piti tiedostaa arvonsa ja oikeuttaa olemassaolonsa, Vidgren linjaa.
AMK-järjestelmä näytti kyntensä nopeasti ja nälkä kasvoi syödessä: jo vuonna 2002 saatiin ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (YAMK) eli ammattikorkean omat maisteritutkinnot.
– Matkan varrella YAMK-tutkinto on osoittautunut timantiksi, ja tällä hetkellä joka neljäs valmistunut maisteri on ammattikorkeakoulusta, kertoo Vidgren.
Mervi Vidgren odottaa, että tutkintonimikkeeksi saadaan viimein ammattikorkeaväen toivoma maisteri (AMK). Nimimuutos ei maksaisi mitään, mutta olisi todella selkeä. Vidgrenin mukaan AMK-junan päätepysäkki se ei silti ole: AMK-tohtori on enemmän kuin mahdollisuuksien rajoissa myös.
– Kun mietitään tulevaisuutta, niin ammatillista tohtorikoulutusta varmasti tullaan pilotoimaan jossain vaiheessa.
Yli puoli miljoonaa tutkintoa Ammattikorkeakoulujärjestelmällä on myös huomattavia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Niistä valmistuu 35 000 osaajaa joka vuosi – ja 30 vuodessa on tehty peräti 600 000 AMK-tutkintoa.
– Ammattikorkeakoulujen ydin on toimia työelämäsimulaattorina. Koulutuksen pitää varmistaa ne oikeat valmiudet ja tulevaisuuskestävät sisällöt, totesi paneeliin osallistunut Tapio Huttula.
Kouluneuvos Hannu Saarikangas taas muistutti, että ammattikorkeat ovat menestyneet tietyn omaleimaisuutensa ansiosta. Saarikankaan suurin pelko on se, että tästä omasta tavasta toimia ei saada pidettyä kiinni.
Panelisteja mietitytti myös suomalaisen koulutusjärjestelmän epätasoarvo: miksi ammattikorkeakoulu tuottaa kaksi kolmasosaa kaikista korkea-asteen tutkinnoista, mutta saa vain kolmasosan koulutusrahoista?
Teksti: Sami Anteroinen ; kuvitus: Samuli Siirala
Katso juhlaseminaarin 17.4. tallenne täällä!
