Tiivistelmä:
- Ulosottolaitoksen määräaikaiset virkamiehet jäivät ilman palkanlisiä, mikä johti oikeusjuttuun, jossa valtio tuomittiin maksamaan yli 1,3 miljoonaa euroa.
- Määräaikaisten virkamiesten työtehtävät ja palkkaus olivat epätasa-arvoisia verrattuna vakituisisiin kollegoihin.
- Oikeuden päätös perustui tasapuolisen kohtelun velvoitteeseen, eli siihen, että samasta tai samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa.
Ulosottolaitoksen määräaikaiset virkamiehet jätettiin ilman palkanlisiä. Tradenomit avusti oikeusjutussa jäseniään, ja lopulta valtio tuomittiin maksamaan kantajille yhteensä yli 1,3 miljoonaa euroa. Yksittäisten työntekijöiden palkkasaatavat olivat 12 000–100 000 euroa.
Muutokset johtivat palkan alenemiseen
Ulosottolaitoksen ulosottoylitarkastajien palkkausjärjestelmä muuttui keväällä 2021. Tuolloin tuli voimaan tarkentava virkaehtosopimus, jossa luovuttiin kihlakunnanulosottomiehille aiemmin maksetuista perintä- ja toimenpidepalkkioista. Muutoksen taustalla oli ulosottotoimen uudelleenorganisointi yhdeksi valtakunnalliseksi virastoksi, Ulosottolaitokseksi.
Perintä- ja toimenpidepalkkioiden poistumisesta seurannutta palkanalenemaa pyrittiin kompensoimaan URA-lisällä eli pysyvällä henkilökohtaisella lisäpalkkiolla sekä takuupalkalla. Takuupalkka oli enintään kolmen vuoden ajan maksettava lisä, jonka tarkoitus oli turvata niiden vakituisten kihlakunnanulosottomiesten palkkatasoa, joiden uudeksi työtehtäväksi tuli ulosottoylitarkastaja.
Lisät kuitenkin maksettiin täysimääräisinä vain vakituisille virkamiehille. Määräaikaisille asetettiin virkaehtosopimuksessa lisien saamiseksi tiukat kriteerit, kuten viiden vuoden keskeytyksetön työura ja vakinaistaminen tiettyyn päivään mennessä. Vakinaistamisvaatimuksen takia moni kantaja ei saanut lisää, vaikka oli työskennellyt ulosotossa useita vuosia, eräs jopa yli 11 vuotta määräaikaisena.
Sama työ, eri palkka
– Vuoden 2022 syksyllä tulivat jäseniltä ensimmäiset yhteydenotot tästä asiasta, muistelee Tradenomien työsuhdejuristi Jere Vuorio.
Ulosottolaitoksen määräaikaiset virkamiehet kokivat joutuneensa väärin kohdelluiksi. He tekivät samaa työtä kuin vakituiset kollegansa, mutta kuukausipalkassa saattoi olla jopa satojen eurojen ero.
– Oli nopeasti selvää, että jäsenille myönnetään oikeusapu, jos oikeuteen asti täytyy mennä. Me katsoimme, että virkaehtosopimuksen määräykset olivat pätemättömiä ja määräaikaisia syrjiviä. Oli tietyt päivämäärät, joita ennen oli pitänyt aloittaa työt, että sai palkanlisät, mutta ne päivämäärät olivat mielivaltaisia ja sattumanvaraisia. Oli vain vedetty raja johonkin kohtaan.
Palkanlisien määräytymisperusteita pyrittiin ratkomaan neuvotteluteitse työnantajan kanssa. Ulosottolaitos vetosi kuitenkin siihen, että palkanmaksu perustui virkaehtosopimukseen, jonka JUKO eli Julkisalan Koulutettujen Neuvottelujärjestö ja JHL olivat työntekijöiden puolesta neuvotelleet.
Määräaikaiset jättivät työtuomioistuimeen kanteen, jossa he vaativat URA-lisien ja takuupalkkojen maksamista takautuvasti. Kantajia oli 29, ja yhdeksän kuului Tradenomeihin. Muut olivat esimerkiksi Juristiliiton, SPJL:n ja Akavan Erityisalojen jäseniä.
– Eri liittojen juristit pitivät palavereita keskenään, ja koordinoitiin toimenpiteitä. Lopulta juttu annettiin virkamiesoikeuteen erikoistuneelle asianajotoimistolle ajettavaksi, Vuorio kertoo.
Samasta ja samanarvoisesta työstä maksettava sama palkka
Työtuomioistuin antoi ratkaisunsa joulukuussa 2025. Tulos oli selkävoitto työntekijöille: heidän vaatimuksensa hyväksyttiin, ja virkaehtosopimuksen määräykset URA-lisistä ja takuupalkasta katsottiin pätemättömiksi niiltä osin, kuin ne johtivat määräaikaisten syrjintään.
– Keskeisenä perusteluna tuomiossa oli tasapuolisen kohtelun velvoite. Siis se, että samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka.
Vastaajana toimineet valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö eivät kyenneet esittämään palkkaeroille mitään hyväksyttävää syytä. Sellaiseksi ei kelvannut budjettikuri eikä se, että syrjivä käytäntö oli kirjattu virkaehtosopimukseen. Kaikilla kantajilla katsottiin olevan oikeus URA-lisään takautuvasti, osalla myös takuupalkkaan. Valtio tuomittiin maksamaan myös heidän oikeudenkäyntikulunsa.
Jäsenmaksuille reilu vastine
Jere Vuorio kertoo saaneensa työtuomioistuimen ratkaisun jälkeen positiivista palautetta niiltä Tradenomien jäseniltä, jotka olivat jutussa asianosaisina.
– Muutama jäsen on ollut yhteydessä meihin, ja ovathan he olleet tyytyväisiä, että saivat ihan hyvän korvauksen itselleen. Tämä tapaus oli tietysti myös hyvä muistutus kaikille työmarkkinaosapuolille, että ei sopimuksissakaan voida sopia mitä tahansa.
Tradenomien laki- ja palkkaneuvonta saa hoidettavakseen hyvin moninaisia asioita, mutta yleisimpiä ovat työsuhteen päättymiseen ja palkkaan liittyvät epäselvyydet.
– Esimerkiksi koeaikapurut vaativat joskus selvittelyä, ja saattaa olla, että henkilöön liittyviä irtisanomisia tulee enemmän nyt, kun lainsäädännöllä helpotettiin irtisanomista. Palkka on joissain tapauksissa jäänyt kokonaan maksamatta, joskus se on maksettu väärin, ja juuri lisien puuttuminen on tyypillistä.
Jos palkansaaja joutuu peräämään saataviaan työnantajalta oikeusteitse, on hyvin suuri merkitys sillä, onko hän ammattiliiton jäsen vai ei. Eri liitoilla on erilaisia käytäntöjä oikeusavun myöntämisessä, mutta liittoihin kuulumaton ihminen joutuu ottamaan koko kuluriskin itselleen.
Jos palkansaaja joutuu peräämään saataviaan työnantajalta oikeusteitse, on hyvin suuri merkitys sillä, onko hän ammattiliiton jäsen vai ei – Vuorion mukaan ero on ”kuin yö ja päivä”. Eri liitoilla on erilaisia käytäntöjä oikeusavun myöntämisessä, mutta liittoihin kuulumaton ihminen joutuu ottamaan koko kuluriskin itselleen.
– Jos et ole liiton jäsen, niin mahdollisen palkkasaatavan pitää olla iso, että kannattaa ostaa lakiapua. Pienissäkin jutuissa kulut ovat helposti tonneja ja nousevat äkkiä yli kymppitonniin. Jos käykin niin, että jutun häviää ja joutuu maksamaan vastapuolen kulut, niin lasku on kova, koska työnantajat käyttävät usein hyvin kalliita juristeja.
Tradenomien jäsenmaksu on 33 euroa kuukaudessa.
– Aika monen kuukauden jäsenmaksun hinta vaaditaan, että pääsee edes sanomaan käsipäivää kalliin lakitoimiston kanssa, sanoo Vuorio.
Teksti: Mikko Nikula
